Talven ihanuudet pinskunäkökulmasta

Hei!

Olemme pinskukaverukset Lilli ja Mini täältä Suupohjasta. Olemme muuten ihan tyytyväisiä oloomme, mutta tämä Suomen talvi ottaa kyllä joskus aika koville. Jos ei ole pakkasta niin, että varpaat jähmettyvät, niin sitten sataa vettä ja sehän kun ei meidän hienolle hipiällemme sovellu sitten ollenkaan. Emäntä on kyllä painottanut sitä asiaa, että joka päivä on jonkinlainen lenkki tehtävä, jos ei muuta niin pidennetty pissalenkki, mutta eihän tuonne ulos kertakaikkiaan voi mennä. No, onneksi emäntä on kyllä aika hyvin nenästävedettävissä ja kun vaan aikansa hyppii kahdella ja kolmella jalalla, niin kyllähän se jo surkutellen vie takaisin sisälle ja pääsee takaisin ihanan lämpimään ja pehmeään sänkyyn.

Olen muuten oppinut aika kätevästi sukeltamaan emännän sängyssä peiton alle ja joskus perhe huutelee ja etsii minua joka paikasta eikä löydä, sillä kun oikein tarkasti ujuttautuu tyynyn viereen, ei kukaan huomaa, missä olen. Kaverini Mini, joka on muuten kääpiö kooltaan, osaa saman konstin, mutta se on minua huomattavasti energisempi, eikä malta kauaa pysyä piilossa, kun sitä huudetaan. Minähän kun en turhan tähden nukkumapaikastani vaivaudu lähtemään, ellei sitten satu olemaan jotain herkkuruokaa tarjolla...

Olen kokeillut soveltaa noita ulkonatoimimissääntöjä hieman omalla tavallani ja onnistunutkin jotenkin. Onhan siis ihan selvää, että kun vettä tai lunta tulee taivaan täydeltä, ei tällainen hienostunut pinserineiti kertakaikkiaan voi kastella turkkiaan ja yritinkin saada emännän uskomaan, että asiansa voisi ehkä tehdä huonolla säillä vaikkapa autotallin lattialle. No, emäntähän hirmustui jo ehdotuksestakin ja jutteli minulle sen verran vakavasti, että päätin luopua suosiolla suunnitelmastani. Huomasin kuitenkin, että tuon säännön saa tavallaan kuitenkin kierrettyä, sillä jos kyykähdänkin 10 cm:n päähän autotallin lattiasta, tulee asiat tehtyä ulos, mutta katto ja räystäät suojaavat kuitenkin kastumiselta, ja emäntähän ei voi kuin todeta, että ulkona ollaan!

Pidemmät lenkithän ne on näin talviaikaan tehtävä toppahaalarit päällä, ei siitä muuten mitään tule. Ensin tuo vaatetus tuntui vähän hölmöltä ja ajattelin, että mitähän ne kaveritkin oikein ajattelevat, jos näkevät ja varsinkin tossujen kanssa oli ongelmia, kun ne eivät sitten millään tuntuneet hyviltä jaloissa, mutta nyt kun niihin on tottunut, en kyllä pakkasella ilman niitä lähtisi pidemmälle lenkille. Jopa Minikin on oppinut oman haalariinsa ja ei enää tarvitse ihan niin kovin palella. Sillä tosin ei ole tossuja, koska sillä on emännän mielestä kai niin ruipelot jalat, ettei niissä mikään pysy, mutta sitä ei asia tunnu silti pahemmin häiritsevän, sillä se osaa näytellä niin hyvin jääpuikkoa, että pääsee yleensä aina loppumatkaksi emännän takin sisälle. Harmi, kun itse olen sen verran isompi, ettei voi käyttää samaa kikkaa hyväkseen

Mutta eipähän tässä sen kummempia kuin, että kevättä odotellaan.

-Lilli (sihteerinä toimi Paula Peltoniemi)